*

Tanja Hartonen-Pulkka Sydämellä kuuntelen Sinun arkeasi

Kuka myi itsensä?

  • Joskus vielä käteltiin eduskuntavaalien alla.
    Joskus vielä käteltiin eduskuntavaalien alla.

Oma tarinani

Mä olin viime vuodet pettynyt Soiniin. Kyllästynyt sen blogeihin omassa lehdessämme, joissa suoraan sanottuna sanoi oven käyvän vain yhteen suuntaan. Aluksi kaikki kelpasi perheeseemme. Seinät olivat leveällä ja katto korkealla. Sitten alkoi somekyttääminen. Kahtiajakaminen. Eliitti ja jäsenet. Varoittelut. Ovi sulkeutui. Ja jäit ulos, jos niin päätettiin.

Jotain tapahtui hallitukseen pääsyn yhteydessä. Nousi neste päähän. Tämän näki. Mutta oli pakko olla hiljaa. Muuten olisi ollut lähtö lähellä. Ei johtoa saa arvostella. Saanut arvostella. Ja lojaali pitää ollakin.

Me teimme kenttätyön. He korjasivat hedelmät. Kirjaimellisesti.

Olen ihmetellyt hallitustoimintaa. Raivonnut. Ollut kauhuissani. Itse vanhustyössä näen, miten rahat ei riitä. Ei ruokaan. Ei lääkkeisiin. Ei ajatella mitä tämä aiheuttaa köyhille. Pitää valita ruuan ja lääkkeitten välillä. Miten voi selittää tai puolustella mitään hallituksen toimia? Ensin ollaan jotain mieltä ja sitten vedetään takaisin. Kuin jojo. Eipäs. Juupas.

Eduskuntavaaleissa olin ehdokkaana mukana. Lupasin puolustaa heikompia. Luotin vaaliohjelmaan. Sitten sainkin selitellä hallituksen toimia. Mulle vakuutettiin kerta toisensa perään, että hyvä tästä tulee vielä. Toisaalta hyvä, että vakuuteltiin. Olen vielä mukana.

Nyt pettymys on sanoinkuvaamaton. Mä yritin luottaa Soiniin kuitenkin ja yritin ajatella, että en vain ymmärrä. Näin mulle selitettiin. Onneksi olen mukana. Kipuilin tieni ja näin mitä puoluekokouksessa tapahtui. Kuka kannatti ketäkin ja hyvässä hengessä. Nyt olen onnellinen, että olen mukana. Olen uuden puoluejohdon takana. Täysin. En harkinnut sadasosasekuntiakaan, että siniseen joukkueeseen lähtisin.

Petyin Sampo Terhoon. Tein virhearvion. Arvostin silti jollain tasolla vielä Soinia. Jaettiin pokkana ämpäreitä ja rintamerkkejä. Kun hävitään, niin lähdetään. Sitä ei ymmärrä. Omat jätettiin. Joukkona. Miten koko joukkue on voinut edes tähän päätyä? Varsinkin Soini? Kääntää selkänsä omille. Ei mikään ollut muuttunut. Ei mikään. Olin sama tyyppi mennessä kokoukseen ja tullessani pois.

Loikkauksen (loukkauksen) jälkeen mikään ei ollut niinkuin ennen. En voinut uskoa edes todeksi. Toivon, että löydätte sen edestänne.

Yksittäiset tapaukset eivät tunnu missään. Mutta tälläinen joukkopako. Pettynyt heihin kaikkiin. Kyllä meistä voi kuka tahansa loikata pois. Nytkin meistä lähteneet palaavat takaisin. Minäkin olen ollut pettynyt. Mutta omasta eduskuntaryhmästä ja ministerit! Soini??!!

Sininen joukkue heitti märän rätin naamalle. Minun naamaan varsinkin. Koska minua vielä sumutettiin loppumetreille asti, vaikka sydän sanoi muuta.

Petyin itseeni. V*tutti. Mutta olin hiljaa. Taisi kuitenkin odottaminen olla vaivan arvoista.

Kukaan ei ketään juntannut. Ihan normaalia vaalitoimintaa. Jos joku yritti vaalitulokseen vaikuttaa niin ministerit tukemalla Terhoa. Sisulaisia on turha syyttää. Sieltä ei tullut yhtään ohjeistusta miten kukakin äänestäisi. Ihan höpöhöpöä.

Toisaalta hyvä. Voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Toivottavasti me jäljelle jääneet puhallamme yhteen hiileen. Nyt uutta puhkua. Muistetaan silti käyttäytyä.

Paskanmaku jäi silti suuhun.

Olen puhunut.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

15Suosittele

15 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat